Tämä oli ensikosketus ulkomaille, kun matkustimme lapsuudenperheeni sekä kummitädin perheen kanssa Gran Canarian saarille v.2008. Tältä reissulta minulla ei liiemmin ole kuvia, kuin muutamia jotka on säilynyt nämä vuodet. Lentokoneen nousu ekaa kertaa oli jännittävää ja silloin se oikeastaan iskostui välittömästi. Vapaus. Vapaus tehdä tätä aina kun vaan voi. Olin tuolloin 16v ja seuraavaan ulkomaan reissuun menikin melkoinen tovi, vasta 2012 matkustin seuraavan kerran ulkomaille. Toki tietysti vaikuttaa asiaan sekin, että sain esikoiseni v.2011 ja perhe-elämä edellä mentiin. Silloinen mieheni ei ollut myöskään innostunut ulkomaille lähdöstä, joten sekin tietysti vähän jarrutti asioita tuolloin, vaikkei se sillä hetkellä haitannutkaan. Hänen ajatuksenaan oli käydä kotimaata ensin läpi ja vasta sitten lähteä mahdollisesti joskus näkemään maailmaa. Kävimme kuitenkin yhdessä Espanjassa näkemässä ystäväämme, joka asui siellä hetken ajan.
Mulla ei kuitenkaan innostus saanut siipiä kotimaan matkailun suhteen, vaikka tiedän täälläkin olevan nähtävää ja paljon. Korkeintaan lappi ja sen erämaat, tunturit, loputon ruska sekä pitkät hiljaiset tiet on saanut vähän sisällä värähtelemään, että jonain päivänä... Muttei kuitenkaan vielä. Veri vaan vetää vahvasti kauas maailmalle. Kun en matkustanut pitkään aikaan, koin lopulta olevani mielenvankilassa. Sellaisessa, jonka olin ihan itse itselleni rakentanut ja rajoittanut omaa sisäistä paloani. Valinnat, niitä me teemme tässä elämässä paljon. Maksoin melkoisen hinnan siitä, kun pyrin ja pääsinkin sieltä mielenvankilasta vapaaksi, mutta se opetti samalla kuuntelemaan itseäni herkemmin. Mitä tältä yhdeltä ainoalta elämältä haluan, mikä on mulle annettu.
 |
| Espanjan ruusu |
Gran Canaria oli maisemaltaan tietysti täysin vastakohta Suomesta ja sekös sitten innosti vähän lisää. Loputtoman pitkät valkoiset hiekkarannat, palmut ja erilaiset kukat, joita ei ollut koskaan ennen nähnyt. Itsessään paikkahan oli aivan täysi turistirysä, ehkä sellainen mikä myös antoi suuntaa omille matkoilleen. Haluan nähdä paljon kuuluisia nähtävyyksiä, joten siihen sisältyy myös paljon turisteja. Mutta haluan nähdä myös paljon sellaista, mihin ei moni mene. Ja paljon minulle uutta, sellaista mitä ei tyydy katselemaan vain kuvista.
 |
| Tilannekuva |
 |
| Hotellin altaalta |
Korona tosin oli pahin aika ikinä. Olin juuri taas päässyt matkustamisen makuun, kunnes kaikki suljettiin. Ikäänkuin se mielenvankila oli taas nostettu pystyyn, mutta tällä kertaa olin voimaton sen edessä. Se aika oli melko epätoivon aikaa, sillä pahasti näytti siltä, että maailma tulisi myös pysymään kiinni, mahdollisesti useita vuosia. Onneksi se kuitenkin lopulta nopeasti hellitti ja päästiin taas jälleen matkaan 2022. Tuolloin vierelläni kulki jo uusi kumppanini. Sellainen, joka jakaa samanlaisen maailman katsomuksen, elämänarvot kuin minäkin ja yhteisenä tavoitteenamme onkin nähdä koko maailma. Aloimme seurustelemaan 2019 ja ehdimme käymään tuona kesänä myös Irlannissa, ennen kuin maailma meni hetkeksi kiinni. Tästä reissusta kerron toisessa postauksessa lisää!
Joskus sitten, kun olemme nämä lapset kasvattaneet maailmalle, ainakin isoimmat näistä. Lisäämme kierroksia ja lähdemme vielä kunnolla kiertämään tätä meidän kaunista maailmaamme.
 |
| Maisemakuva |
 |
| Maisemakuva |
Koska tästä reissusta on niin kauan aikaa, en muista kovinkaan hyvin tästä kohteesta asioita. En muistaakseni täällä syönyt paikallisia ruokia, joten tälle en laita fiiliskokemuksia tällä kertaa. Ehkä, jos päätän palata, teen tästä vielä kunnollisen postauksen.
Kommentit
Lähetä kommentti