Käänny tästä oikeaan

En oikeastaan tiedä, mihin tämä blogi minut vie, mutta palan halusta pitää matkailupäiväkirjaa!

Tiedän vain sen, että minussa on ollut jo pitkään levoton kaipuu nähdä enemmän. Sellainen tunne, ettei maailma ole tarkoitettu nähtäväksi vain kuvista tai kartalta. Se on tarkoitettu elettäväksi ja koettavaksi.

Ehkä siihen liittyy myös halu rikkoa hieman kaavaa. Mulle onnellinen elämä ei tarkoita omakotitaloa, uutta autoa tai sitä, että tekisin kaiken niin kuin "kuuluu". En kaipaa valmista käsikirjoitusta. Kaipaan tunnetta siitä, että elän omannäköistä elämää. Tää blogi sisältää paljolti mun reissuja ulkomailla, mutta myös elämää Suomen rajojenkin sisäpuolella.

Tämä blogi syntyi ennen kaikkea mua itseäni varten. Haluan kirjoittaa talteen hetkiä, jotka muuten unohtuisivat. Haluan muistaa, miltä jokin paikka tuntui, mille meri tuoksui aamulla, millainen pieni kuppila löytyi sivukadulta ja milloin jokin maisema sai minut täysin hiljaiseksi.

Jos nämä tarinat löytävät samalla ihmisiä, jotka katsovat maailmaa vähän samalla tavalla kuin minä, olen siitä valtavan iloinen.

En etsi täydellisiä lomia, all inclusivea tai sitä samaa hotellia vuodesta toiseen. Vaikka varmasti palaan vielä joihinkin paikkoihin, haluan ennen kaikkea nähdä ja kokea jotain uutta.

En halua kerätä tavaraa. Haluan kerätä muistoja.

Etsin sitä pientä dineria, jossa paikalliset syövät aamiaisensa. Etsin mutkaista tietä, jonka varrella odottaa näkymä, josta matkaoppaat eivät kerro. Etsin paikkoja, jotka tuntuvat aidoilta myös suosituissa matkakohteissa.

Ehkä kaikkein eniten etsin sitä tunnetta, että voisin hetken kuvitella olevani keskellä elokuvaa.

Siksi jokaisella matkalla kysyn itseltäni yhden kysymyksen:

Tuntuiko tämä paikka siltä, että olisin ollut joku ihan muu?

Jos vastaus on kyllä, tiedän löytäneeni jotain erityistä.

Yksi suurimmista unelmistani odottaa vielä vuoroaan. Haaveilen pitkästä Amerikan roadtripista lasteni kanssa. Haluan näyttää heille, kuinka saman päivän aikana maisema voi muuttua loputtomista aavikoista vuoristoihin, metsistä valtameriin ja pikkukaupungeista suurkaupunkeihin.

Reitti elää varmasti vielä monta kertaa ennen lähtöä. Eikä sen tarvitsekaan olla valmis. Olen huomannut, että parhaat muistot löytyvät usein juuri niistä käännöksistä, joita ei ollut suunnitellut etukäteen.

Kirjoitan tänne myös kokemuksia eri maista, tavoista, kulttuureista ja tunnelmista. Kerron myös niistä pienistä asioista, joita matkaoppaat eivät aina huomaa. Millainen fiilis paikasta jäi? Miltä se tuntui? Palaisinko takaisin? Välillä sisältöni saattaa liittyä myös muuhun minua koskettavaan asiaan. 

Erinäiset kokemukset elämässä ovat saaneet miettimään ajan rajallisuutta tässä maailmassa. Ne ovat opettaneet ettei elämä ala sitten, kun on enemmän aikaa, enemmän rahaa tai täydellinen hetki.

Elämä tapahtuu juuri nyt.

Ehkä juuri siksi avoimet tiet, uudet maat ja auringonnousut ja - laskut paikoissa, joissa en ole koskaan ennen ollut, vetävät minua puoleensa niin voimakkaasti.

Uskon vahvasti siihen, että emme voi lisätä päiviä elämäämme, mutta voimme lisätä elämää päiviimme.

Jos tämä blogi saa edes yhden ihmisen toteuttamaan jonkin unelman vähän aikaisemmin kuin oli suunnitellut, se on hienoa.

Mutta ennen kaikkea toivon, että vuosien päästä voin palata näihin kirjoituksiin ja muistaa, miltä tuntui silloin, kun uskalsin kääntyä seuraavasta oikealle. Tai toivottavasti oikeaan paikkaan.