Puis-je vous offrir du chocolat et une gaufre ? Bryssel 2012

Minulla on ehkä sattunut siinä mielessä tuuria jonkin verran näihin reissuihin mukaan, kun ystäviäni on asunut hetken aikaa eri puolilla Eurooppaa. Ystäväni lähti tuolloin Belgiaan au-pairiksi ja sai muutaman päivän vapaata keväälle. Olin saanut juuri loput lopputilistä edellisestä työpaikasta ja maksamattomia palkkoja, joten siinä äitiysloman aikana avautui uusi mahdollisuus matkalle. Ja pitihän siihen tarttua!

Belgialaisia suklaita eräästä kojusta Brysselissä

Tämähän tietysti oli se ensimmäinen kerta ikinä, matkustaa yksin ulkomaille. Jännittihän se ihan valtavasti, enemmän ehkä se, kun kännykkä ei ollut vielä sitä äly- mallia ja akku saattoi tyhjetä hetkessä. Niin kävi nytkin, lentokoneessa katsoin surkeana ettei ollut pienintäkään mahdollisuutta säästää akkua ja se tyhjeni siinä laskeutumisen aikana. Englantihan ei sujunut ja sitäkin vähemmän ranska. Kun pääsin lentokentältä ulos, piti muistella ulkomuistista niitä facebook kuvia ystäväni majoituksesta ja jotenkin muistella sitä osoitetta siitä postikortista, jonka hän oli lähettänyt. Oli kyllä kieltämättä todella avuton olo. Olin ajatellut, että ystäväni olisi kentällä vastassa, mutta hän olikin nukkunut pommiin. Ei siinä auttanut kuin hypätä taksiin ja mennä sinne, minne tie vei. 

Grand Place

Yritin siinä ranskankieliselle taksikuskille sopertaa jotain marie clair sanaa ja eihän hän tietenkään tajunnut. Enkä ole vielä tänäkään päivänä selvittänyt, paljonko marie katuja siellä oli, kauhistuttaa ajatuskin. Lopulta viitoin kuskille, että lähtee ajamaan ja pysäytän hänet sitten, kun näyttää hyvältä. Kaikki talot.... oli... samanlaisia. Voi apua että olin pulassa. Muutaman kuvan perusteella piti miettiä missä sitä jäisi pois, taksin mittari vain raksutti eteenpäin ja jossain kohtaa oli pakko vaan hypätä pois. Ja niin teinkin, tuli erikoinen tunne siitä että tässä ehkä voisi jäädä pois ja pyysin kuskia pysäyttämään auton. Olin aivan tuntemattomassa maassa, tuntemattomalla kadulla, yksin matkalaukkuni kanssa. Vähän kyllä nieleskelin kyyneleitä ja pohdin, että katoanko tänne ikuisiksi ajoiksi. 

Katsoin taas turhaan puhelinta, akku oli edelleen loppu. Nykypäivän minä tietäisi, että useimmilla lentokentillä on mahdollisuuksia ladata puhelinta, mutta ensikertalainen minä sen sijaan päätti hortoilla kaduilla. Jonkin aikaa siinä seisoskeltuani ja pälyiltyäni ympräilleni, päätin vain valita suunnan ja lähteä kävelemään. Voitteko uskoa, että mä hitto löysin sen asunnon, ihan vain muistamalla ulkomuistista sen rakennuksen mallin, värin ja tietynlaisen arkkitehtuurin. 

Ehdin kävellä lähes tunnin ajan, ennen kuin se lopulta löytyi. Sisään pääsin ovisummerilla, jonka avasi naapurin vanha rouva. Kipittelin ne kapeat portaat ihan ylimpään kerrokseen asti ja koputin oveen. Oven avasi ystäväni, tukka pystyssä ja palasi sänkyyn nukkumaan. Hiukan kyllä siinä kohtaa olin hämmentynyt siitä seikkailusta, mutta nyt osaan ajatella sen toisin. En olisi voinut saada opettavaisempaa ensikertaa ulkomailla kokemusta. Ja sen jälkeen olen ollut paljon varmempi lähtiessäni reissuun, eikä enää pelota asiat samalla tavalla. Aina jotenkin löytää perille, vaikka akku loppuisi ja tuntuisi täysin toivottomalta.

Belgialaisia vohveleita eri lisukkeilla, eräästä Brysseliläisestä kojusta

Belgia on kuuluisa herkuistaan ja oluesta, jos tahtoo herkutella niin tänne kyllä kannattaa suunnata. Belgialaista suklaata sekä vohveleita oli tarjolla ihan joka kulmalla keskustassa, mihin vain kävelikin. Ja oli nämäkin kyllä joka sentin arvoisia. Jos olisi itse enemmän makean perään, olisin maistellut enemmänkin erityylisiä makeita herkkuja. Belgialaiset ranskalaisetkin olivat suussa sulavia. Ne paistetaan kahteen kertaan. jotta varmistetaan niiden rapeus ja tarjoillaan majoneesin kera. Lyhyen reissun vuoksi en ehtinyt maistaa oikein muita paikallisia ruokia, kuin carbonnade flamandea. Se on naudanlihapata, joka kypsytetään oluessa, iso suositus sillekin.

Manneken Pis

Manneken Pis eri vaatetuksessa

Brysselissä on eräs hauska nähtävyys, manneken pis- eli pissaava poika. Siitä on jostain syystä tullut matkailijoiden sekä paikallistenkin kesken yksi paikallinen symboli. Moni kaiketi yllättyy siitä miten pieni patsas kyseessä lopulta on, niin minäkin. Hauskaa oli se, että välillä sille puettiin eri asuja eri päivinä. Tässä ehdin nähdä sen luonnollisessa tilassaan ja sitten toisena päivänä puettuna! Kysyessäni tämän tarinaa, sitä oli mahdotonta saada yhtä versiota siitä. Tästä patsaasta kulkee monen laista legendaa, mutta kukaan ei taida olla ihan varma siitä, mikä niistä on se oikea. 

Maisemakuva

Tältäkään reissulta ei ole paljon kuvia jäänyt käteen, mutta sitäkin enemmän opetuksia sekä muistoja. Arkkitehtuuri Brysselissä oli osin goottilaista, mutta sekoitus myös muita aikakausia. Brysselin keskusaukio on upea sekoitus goottilaisuutta, flaamilaisuutta sekä barokkia, jotka on rakennettu uudelleen 1600- luvulla. Siellä riittää siksikin nähtävää moninpaikoin. Osin kävimme hakemassa kaupasta ruoat ja söimme niitä asunnolla, valmisruoatkaan eivät olleet hassumpia. Siideriä tai muita makeita alkoholijuomia ei tuohon aikaan ollut hirveästi tarjolla, mutta suosittelisin matkailijaa maistamaan kirsikka olutta! Se likimain jokseenkin muistutti makeaa alkoholijuomaa, mikäli siellä ei jo tänä päivänä ole muuta valikoimaa. Breezeriä siellä oli jo jonkin verran. Viinit sitten tietysti erikseen.

🎥 Elokuvafiilis:⭐ 

Tällä reissulla tuli harvakseltaan elokuva - fiilistä, mutta nähtävää ja koettavaa oli senkin edestä.

🌎 Autenttisuus:⭐⭐⭐ 

Pelkän Brysselin näkeminen yhdellä silmäyksellä tuskin kertoo kaikkea tästä maasta, nähtävää vielä riitäisi monin paikoin!

❤️ Palaisinko uudelleen: Kyllä, mutta ei Brysseliin. Muutamassa päivässä se on nähty, josta on hyvä jatkaa seuraavaan kohteeseen. 

✨ Hetki jota en unohda: Manneken pis, patsaan pienuus yllätti, mutta oli kuitenkin näkemisen arvoinen!